Heittäydyn hetkeksi metsän mättäälle.
Kallistan kylkeni samettiselle sammaleelle.
Katselen korkealla purjehtivia pilviä,
annan ajatusteni soljua samoin.
Autereinen aamu sykkii sisälläni,
levittää lämpönsä kehoni kääreeksi.
Kesän kauneus näyttäytyy näiden
hetkien herkkyytenä.
Havunneulasina hiuksissa,
kanervankukkasina korvallisella.
Kuuluu kukuntana kuusikossa,
kuikan kuorona peilityynellä pinnalla.
Tämä täyttää tarpeeksi,
sipaisee sydäntä – sanoitta sieluani.
Kestää koko kesän.
JH 2023
* * *
Kesä on täällä – ihanan ilon ja valon aika!